Räntää naamalle.

Onnellisuus on mielentila, joskus sen saa aikaan itsestään. Joskus siihen auttaa joku toinen. Viime kerralla kerroin Elinasta, jonka tapasin. Vaikka kuten arvata saattaa niin homma meni puihin ja hetken jopa harmitti. Kun tapaat mukavan naisen jonka kanssa jutut menee yksiin (tai ainakin sinusta siltä tuntuu) ja päälle vähän säpinääkin, voi olla hetken aikaa tyytyväinen tilanteeseen ja jopa elätellä toiveita jatkosta. En oikeastaan itsekkään tiedä mikä meni vikaan, enkä aio vastausta udella. Lopputulos ratkaisee, ei syyt. Välillä paistaa aurinko ja välillä räntää naamaa. Tällä kertaa tuli räntää, hyvin pian. On kuitenkin hienoa että joku sai vihdoin kunnolla perhosia vatsaan ja isosti. Deittailen aika paljon naisia ja välillä onkin hieman turhauttavaa kun en pääse tai halua päästä alkua pitemmälle, en päässyt Elinankaan tapauksessa ensitreffejä pitemmälle. Kuitenkin huomaan asenteeni deittailuun parantuneen, ennen riitti että oli "jotain sutinaa", nyt haetaan määrätietoisesti pidempiaikaista tapausta, ehkä välillä liiankin määrätietoisesti. Onko reilua arvioida toinen ensitreffien perusteella ja jättää sitten homma sikseen? Joskus liika yrittäminen voi iskeä itseään vastaan, siksi päätinkin vähän pienentää deittaus-frekvenssiä. Tapasin muuten Elinankin jälkeen upean naisen jonka kanssa juttu ei oikeen luistanut, hyviä mahdollisuuksia kaikki. Elämässä ja muutenkin on hyvä muista aina ottamatta asioita liian vakavasti, ojaan on helppo ajaa mutta välillä vaikea on päästä ylös.